Thomas Bernhardissa (1931-1989) hänen kotimaallaan Itävallalla oli todellinen pirunpeilinsä. Laajassa tuotannossaan - kuutisenkymmentä teosta; romaaneja, runoutta, novelleja, näytelmiä - kulttikirjailijaksi kohonnut Bernhard suhtautui halveksuen kansalliseen identiteettiinsä itävaltalaiseen luonteeseen, kulttuuri- ja yläluokan itsetyytyväisyyteen. Hän järjesti kirjallisia skandaaleja, jotta "totuus erottuisi". Nuorena Bernhard haaveili oopperalaulajan urasta, ja vakava musiikki oli hänelle tärkeää loppuun saakka. Teoksissaan hän irtautui klassisesta muodosta muun muassa tuhoamalla kertomusta. Hän kirjoitti heijastuksia ja aavistuksia ja jätti kokonaisuuden abstraktiksi lukijalle. Hänelle realismia on liike, joka tuottaa hengitysvaikeuksia niin kirjailijalle, yksilölle kuin yhteiskunnille. Kolme kertomusta on Bernhardin kirjallisuuden alkutuotantoa 60-luvulta - matka ihmisenä olemisen syviin kokemuksiin. Kertomus Kulterer on kuvaus hyvin pidättyväisen ja vaatimattoman oloisen miehen vankilassa olemisesta ja pian koittavan vapauden hänessä synnyttämistä ajatuksista. Italialainen on kertomus Italiasta Itävaltaan saapuvasta hautajaisvieraasta ja tämän ja vainajan pojan välisestä keskustelusta, kun he kävelevät kartanon puutarhassa ja metsässä. Puurajalla kertomuksessa nuori mies ja nuori nainen tulevat syrjäiseen vuoristokylään, jossa heidän tarkkailijansa alkaa pohtia, millä asialla nämä hänen rakastavaisiksi olettamansa henkilöt liikkuvat. LURRA Editions on aikaisemmin julkaissut Thomas Bernhardilta kertomuksen Betoni (suomennos Olli Sarrivaara, 2008) ja viisiosaisen autobiografisen teossarjan, jonka itsenäiset osat ovat Syy (2011), Kellari (2011), Hengitys (2012), Kylmyys (2012) ja Muuan lapsi (2013). Syksyllä 2013 ilmestyi Bernhardin Kyllä-kertomus. Kaikkien teosten suomentaja on Olli Sarrivaara.